Budapestin linja-autot

Bussipysäkki. Ei muuten näkynyt katoksia.
(M tarkoittaa montako bussia saa olla yhtaikaisesti pysäkillä)
© Miikka Tanskanen

Budapestissä pääsi liikkumaan jouhevasti myöskin linja-autoilla, dösillä, busseilla tai miksi niitä ikinä haluaakaan kutsua, vaikkakin enempi kuljimme ratikoilla ja metroilla. Tuntui ettei autoa edes tarvitsisi. Suurimmaksi osaksi käytimme Nyugati Palyaudvarin bussiterminaalia, joka sijaitsi Nyugatin rautatieaseman ja uuden kauppakeskus Westendin vieressä. (suosittelen käymään ja muutenkin Budapestissä.) Budapestissä kulkee reilu 200 bussilinjaa.

Busseilla oli helpompi mennä keskustan ulkopuolelle taajamiin joissa näkyi neuvostoliittolaisuus. Busseillakin pääsi kulkemaan samalla lipulla kuin metrolla ja ratikalla. Budapestin bussien liikenteestä vastasi BKK jossa kävimme myös vierailulla.

Busseille oli Budapestissa myös omat kaistansa kuten suomessakin, näin ruuhka-aikana pääsi nopeammin perille kuin autolla. Huomioitavaa oli myös erilliset yöbussit.

Bussien kaluston ikähaitari vaihteli suuresti kuten myös muissakin kulkuneuvoissa. Uusimmat bussit olivat hybridibusseja. Budapestissä oli liikenteessä myös paljon "haitaribusseja" eli nivelbusseja. Osa linjojen busseista oli puolestaan normaalia bussia lyhempiä johtuen varmaankin bussin reitistä vuorella ja mutkaisilla teillä tai pienistä matkustaja määristä. Suurin osa busseista oli matalalattiallisia.

Bussien sisärakenne oli erilainen kuin Suomessa. Siellä oli enemmän myös selkä menosuuntaan penkkejä ja vähemmän penkkejä kuin Suomessa samanpituisissa busseissa. Mutta johtunekko infrasta vai jousituksesta matka ei bussilla ollut kaikkein tasaista, vaikka ei se aina kyllä ratikallakaan ollut.

Busseissakin ovien sulkeutuessa oli summerit kuten muissakin kulkuvälineissä. Silloin ei kannattanut enää yrittää mennä oven väliin. Monissa busseissa oli huomioitu myös näkövammaiset stopeissa olevilla pistekirjoituksilla. Näkövammaiset oli muutenkin Budapestissä huomioitu hyvin ja heitä näki suhteessa paljon liikenteessä.

Bussiin mennessä lippu piti näyttää kuljettajalle linjasta riippuen ja riippui myös kuskista kuinka tarkasti hän katsoi sen. Busseissa oli myös kertalipuille leimauslaitteita. Parina kertana näimme bussissa siviili-lipuntarkastajan josta jo aiemmin blogissa mainittiinkin. Heillä oli myös "tosite" mukana että olivat lipuntarkastajia. Itse busseista ei voinut ostaa lippua.

Jokaisesta bussilinjasta löytyy kattavat aikataulut ja reitit niin netistä kuin bussipysäkiltäkin. Helpoiten keskustaan pääsi lentoasemalta bussi linjalla 200E joka kulkee lentokentän ja metrolinjan 3 päätepysäkin väliä.

Haitaribussi metro linjan 3 termilaalilla.

Koiran kanssa julkisissa kulkuneuvoissa kulkiessa piti niillä pitää kuonokoppaa.