Budapestin linja-autot

Bussipysäkki. Ei muuten näkynyt katoksia.
(M tarkoittaa montako bussia saa olla yhtaikaisesti pysäkillä)
© Miikka Tanskanen

Budapestissä pääsi liikkumaan jouhevasti myöskin linja-autoilla, dösillä, busseilla tai miksi niitä ikinä haluaakaan kutsua, vaikkakin enempi kuljimme ratikoilla ja metroilla. Tuntui ettei autoa edes tarvitsisi. Suurimmaksi osaksi käytimme Nyugati Palyaudvarin bussiterminaalia, joka sijaitsi Nyugatin rautatieaseman ja uuden kauppakeskus Westendin vieressä. (suosittelen käymään ja muutenkin Budapestissä.) Budapestissä kulkee reilu 200 bussilinjaa.

Busseilla oli helpompi mennä keskustan ulkopuolelle taajamiin joissa näkyi neuvostoliittolaisuus. Busseillakin pääsi kulkemaan samalla lipulla kuin metrolla ja ratikalla. Budapestin bussien liikenteestä vastasi BKK jossa kävimme myös vierailulla.

Busseille oli Budapestissa myös omat kaistansa kuten suomessakin, näin ruuhka-aikana pääsi nopeammin perille kuin autolla. Huomioitavaa oli myös erilliset yöbussit.

Bussien kaluston ikähaitari vaihteli suuresti kuten myös muissakin kulkuneuvoissa. Uusimmat bussit olivat hybridibusseja. Budapestissä oli liikenteessä myös paljon "haitaribusseja" eli nivelbusseja. Osa linjojen busseista oli puolestaan normaalia bussia lyhempiä johtuen varmaankin bussin reitistä vuorella ja mutkaisilla teillä tai pienistä matkustaja määristä. Suurin osa busseista oli matalalattiallisia.

Bussien sisärakenne oli erilainen kuin Suomessa. Siellä oli enemmän myös selkä menosuuntaan penkkejä ja vähemmän penkkejä kuin Suomessa samanpituisissa busseissa. Mutta johtunekko infrasta vai jousituksesta matka ei bussilla ollut kaikkein tasaista, vaikka ei se aina kyllä ratikallakaan ollut.

Busseissakin ovien sulkeutuessa oli summerit kuten muissakin kulkuvälineissä. Silloin ei kannattanut enää yrittää mennä oven väliin. Monissa busseissa oli huomioitu myös näkövammaiset stopeissa olevilla pistekirjoituksilla. Näkövammaiset oli muutenkin Budapestissä huomioitu hyvin ja heitä näki suhteessa paljon liikenteessä.

Bussiin mennessä lippu piti näyttää kuljettajalle linjasta riippuen ja riippui myös kuskista kuinka tarkasti hän katsoi sen. Busseissa oli myös kertalipuille leimauslaitteita. Parina kertana näimme bussissa siviili-lipuntarkastajan josta jo aiemmin blogissa mainittiinkin. Heillä oli myös "tosite" mukana että olivat lipuntarkastajia. Itse busseista ei voinut ostaa lippua.

Jokaisesta bussilinjasta löytyy kattavat aikataulut ja reitit niin netistä kuin bussipysäkiltäkin. Helpoiten keskustaan pääsi lentoasemalta bussi linjalla 200E joka kulkee lentokentän ja metrolinjan 3 päätepysäkin väliä.

Haitaribussi metro linjan 3 termilaalilla.

Koiran kanssa julkisissa kulkuneuvoissa kulkiessa piti niillä pitää kuonokoppaa.

Yliopistovierailu

Matkamme kolmantena päivänä pääsimme vierailulle paikalliseen yliopistoon.
Moni huono vitsi alkaa mitä yhteistä on-arvoituksella. Huonon huumorin ystävänä yritän nyt samalla mitä yhteistä-asettelulla hieman vertailla liikennealan opetusta ja opiskelua Budapestilaisen yliopiston ja Riihimäkeläisen ammattikorkeakoulun välillä. Äkkiseltään voisi luulla ettei niillä ole mitään yhteistä, mutta väärin. Kyllä niistä samankaltaisuuksia löytyy.

Haluan kuitenkin korostaa, että nämä ovat vain yhden opiskelijan subjektiivisia kokemuksia ja huomioita eivätkä edusta sen suuremmin kenenkään muun ajatuksia.

Miljöö. Yhtään Riihimäen tiililaatikkoa vähättelemättä, kyllähän mennyttä aikaa henkivä koulumiljöö luo sitä tietynlaista henkeä. Budapestin yliopisto on perustettu 1700-luvun loppupuolella. Pikaisen googletuksen perusteella en löytänyt vierailemamme rakennuksen rakennusvuotta. Villinä veikkauksena heittäisin kuitenkin rakennusvuoden olevan lähempänä 1800-lukua kuin 2000-lukua. Pieneen kotikampukseemme tottuneena eksyimme kesken opastetun kierroksen yliopiston käytäville. Se miten suoralla käytävällä eksyminen on mahdollista on hieman outoa, mutta todistetusti mahdollista. Jos teeman mukaisesti jotain yhteistä etsii niin molemmissa olisi parannettavaa sisätilojen opastuksessa.

Tutkinnon kesto. Meillä ammattikorkeakoulussa insinöörin tutkinnon (Bachelor of Engineering) tavoiteaika on 4 vuotta. Budapestin yliopistossa Bachelor of Science (BSc)- tasoisen tutkinnon suorittaminen kestää 7 lukukautta eli 3,5 vuotta. BSc vastaa meidän koulutusjärjestelmässämme yliopistossa suoritettavaa kandidaatin tutkintoa. Yhteistä tutkinnoille on niiden taso, joka on alempi korkeakoulututkinto sekä melko sama suoritusaika.

Opetustavat. Mikäli sujuvan rallienglannin tasoisella kielitaidolla oikein ymmärsin, on opetus yliopistossa jonkin verran teoreettisempaa kuin meillä. Kyllä meidänkin tutkintoomme kuuluu jonkin verran niitä perinteisiä tekniikan alan oppiaineita kuten matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, mutta yliopistossa niiden osuus tutkinnosta on suurempi. Meillä ammattiaineiden opinnot alkoivat kuitenkin käytännössä heti, kun koulu alkoi.

Työelämälähtöisyys ja projektit. Mikäli oikein ymmärsin myös Budapestin yliopistossa projektityöskentely on merkittävässä osassa opintoja. He ovat olleet osallisena useissa Euroopan Unionin alueella tehdyissä ylikansallisissa sekä EU-rahoitteisissa projekteissa.
Täällä Suomessa opintojemme aloituksesta oli kulunut alle kuukausi, kun olimme jo tekemässä ensimmäistä oikeaa projektia ulkopuoliselle tilaajalle. Sama linja on jatkunut nämä yhdeksän kuukautta, jotka olemme tähän asti koulussa olleet. Näiden kuluneiden kuukausien aikana olemme saaneet useampia toimeksiantoja, joita olemme päässeet tekemään sekä siinä samalla jo vähän tirkistelemään millaisiin hommiin liikenneinsinöörin koulutuksella voi päätyä.

Tässä vielä linkit Hämeen ammattikorkeakoulun liikennealan koulutukseen sekä vierailemamme Budapestin yliopiston laitokselle.
Hämeen ammattikorkeakoulun liikenneala
Budapest University of Technology and Economics, faculty of Transport and Vehicles


-Heidi

Raitiovaunun matkassa

Budapestin ekskursiolla joukkoliikenne tuli tutuksi. Joukkoliikennelippu viikoksi ostettiin heti lentokentällä, ja noh, sitä sitten kuljettiin koko rahan edestä ja enemmänkin. Metro ja raitiovaunu olivat kovassa käytössä, mutta tekstissäni kerron ratikasta, sillä se on tuntematon kulkumuoto minulle... tai ainakin oli. Suomessa olen ensimmäisen kerran liikkunut raitiovaunulla vasta ekskursiomme jälkeen.

Kerrottakoon että Budapestin raitiovaunuverkosto on laaja. Vieressä -->

on kuva joukkoliikenteen reittikartasta. Kartasta tosiaan löytyy metrolinjat, bussit, lähijunat ja laivareitit, eli kaikki mahdolliset joukkoliikennemuodot. Erittäin sekava näin aluksi, mutta kyllä sen oppi tuntemaan viikon aikana. Raitiovaunulinjat on merkitty karttaan ohuella keltaisella viivalla. 

Ratikan saavutettavuus oli tehty helpoksi, sillä jokaisen metroaseman, juna-aseman ja muutenkin kaikkialta, löytyi raitiovaunu. Ratikan avulla kyllä pääsit haluamaasi paikkaan, vaikkakin joutuisit vaihtamaan kymmenen kertaa eri raitiovaunulinjaan.

Raitiovaunupysäkki, jota hämmästelin ensimmäisenä päivänä.

Ensimmäisen päivän järkytys oli huomata miten kiskojen ylitys oli järjestetty. Kuten yllä olevassa kuvassa näkyy, raitiovaunukiskojen välissä ei ole mitään. Tämä tarkoittaa sitä, että poistuessasi kyydistä joudut tulemaan vastaantulevan ratikan kiskoille, todella turvallista eikö?! Ja asiaa parantaa se, että vastaantuleva raitiovaunu saapui pysäkille samaan aikaan. Näin ei kuitenkaan ollut kaikkialla. Yleensä ratikkapysäkit oli sijoitettu eri puolille, niin ettet joudu poistumaan toisen raitiovaunun kiskoille.

Raitiovaunut oli sijoitettu liikenteen keskelle, bulevardi tyyppisesti, varsinkin keskustassa. Jos raitiovaunu ei ollut liikenteen keskellä, se meni tien reunalla. Järjestely oli kuitenkin aina niin että ratikka oli erotettu muusta liikenteestä. Ratkaisu oli toimiva. Autot eivät ajaneet kiskojen päältä ja välillä näki myös käytettävän murikoita erottamassa kiskoja ja autotietä, ettei vahingossaakaan kukaan eksyisi kiskoille.

Bulevardityyppinen ratkaisu. Kiskot menevät keskellä, autot vieressä ja kevyt liikenne laidoilla. Kuvassa vain toinen puoli bulevardityyppisestä ratkaisusta.

Vanhempi raitiovaunu

Vierailimme paikallisen HSL:n toimistolla, jossa kerrottiin ratikkalinjaston muutoksista. Linjoja on yhdistetty ja uudet ratikkavaunut on otettu käyttöön. Uudet vaunut ovat käytössä vain muutamalla linjalla, sillä tällä hetkellä ei ollut varaa ostaa enempää vaunuja.

Raitiovaunuja oli uudempia ja vanhempia. Uudet raitiovaunut soveltuvat myös pyörätuolilla mentäväksi, sillä ne ovat matalalattiaisia. Pysäkille oli hienosti merkitty myös kohta missä vaunussa on varattu pyörätuolilla matkaavalle paikka. Vanhat ratikat eivät olleet esteettömiä, kyytiin pääsi portaita ylös nousten. Portaat olivat myös aika jyrkät, vaikka askelmia oli vain muutama. Pysäkit oli kyllä tehty esteettömiksi, ei portaita lainkaan, vaan tasaisesti nouseva laituri. Itse en huomannut kenenkään kulkevan pyörätuolilla tai sauvoilla koko viikon aikana.

Uusi matalalattiallinen raitiovaunu

Joukkoliikennelippuja, tai miksei vain ratikkalippuja, ei tarkastettu missään vaiheessa. Saatoit helposti pummilla liikkua raitiovaunulla Budapestissa. Viikon aikana, ainoastaan kerran tuli raitiovaunuun lipuntarkastajat. Tarkastajat olivat pukeutuneet omiin vaatteisiin, eli normaalisti oman tyylin mukaan, ei mitään virkapukua tai mitään mistä tunnistaisi lipuntarkastajaksi. Kun ratikka lähti liikkeelle, he kaivoivat taskustaan punaiset nauhat jotka he solmivat käsivarteensa. Se oli merkki siitä, että he ovat lipuntarkastajia. Ajoitus oli tehty niin että ratikkapysäkkien väli oli pitkä ja ratikka liikkeellä, ettei kukaan voinut livistää paikalta. Sakoksi tulisi 80€ muistutus että lippu tarvitsee olla mukana.

Budapestissa oli tärkeää, että vanhoille ihmisille, lapsiperheille ja raskaana oleville annettiin tilaa niin ratikassa, metrossa ja muissa julkisissa kulkuvälineissä. Ruuhka-aikana varsinkin huomasi, että vanhemmille ihmisille tehtiin tilaa. Varkaus on tiiviissä raitiovaunussa yleistä ja niistä varoitettiin aina joka ratikkavaunussa. Aivan täyteen sumpatut vaunut ovat varkaille hyvä apaja.

Olet löytänyt ratikkapysäkin kun näet tämän merkin

Raitiovaunut menevät Budapestissa lujempaa kuin mitä Helsingissä. Aluksi oli totutteleminen siihen että hujauksessa lähdettiin liikkeelle niin että tasapino meinasi mennä ja horjahdit siinä samalla muita kanssakulkijoita päin. Toinen asia oli että jarrutukset olivat vielä pahempia. Siinä helposti lensit nenällesi yhtäkkisen jarrutuksen seurauksena, jos et pitänyt mistään kiinni.  Ei ihmekään että vanhemmille tai raskaana oleville tulee antaa tilaa. Joillakin linjoilla sait hyvän jalkahieronnan samalla, sillä tärinäaste oli mitä oli. 

Oli hauska huomata, että ruuhka-aikana kun vaunut ja pysäkit olivat täynnä ihmisiä, niin seuraava linja samaan paikkaan oli aivan yhtä täynnä ja vuoroväli oli vain kaksi minuuttia. 

Raitiovaunuissa huomasi myös aina välillä kodittomia, tai noh ainakin näyttivät siltä, jotka matkustivat ilman määränpäätä. Todennäköisesti linjaa päästä päähän niin kauan kun joku tulee potkimaan pihalle. Ratikka oli lämmin ja jos istumapaikka liukeni, niin siinä oli hyvä ummistaa silmiään. Useimmilla näkyi olevan myös omasta takaa pullo lämmikettä. Välillä koko vaunu oikein tuoksahti. 

Tiedotus ratikoiden liikkumisesta oli keskustan alueella hyvää. Keskustassa oli näyttötaulut kertomassa kuinka kauan linjalla kestää saapua pysäkille, välillä se kertoi myös kummalle puolelle pysäkkiä se saapuisi. Joka pysäkiltä kuitenkin löytyi myös paperiaikataulut, joita oli helppo tulkita, jos oli tutustunut reitteihin alun perin. 

Pyöräily Budapestissa

Pyöräily kuuluu omalta osaltani jokapäiväiseen liikkumiseen koulunkäynnin aloittamisesta asti, joten olin kiinnostunut pääsemään tutustumaan ulkomaille pyöräilystä. Ja tällä kertaa kohteeksi valikoitui Unkarin pääkaupunki Budapest.

Budapestissa pyöräily näkyy suuremmin katukuvassa verrattuna Suomen vastaavaan. Kävely – ja pyörätiet ovat erotettu erilaisilla rakenteellisilla ratkaisuilla, kuten tiemerkinnöillä, aidoilla tai pensailla. Tämä mahdollistaa sujuvamman liikkumisen kevyelle liikenteelle, kun jalankulkijoiden ei tarvitse pelätä jäävänsä kovaa ajavien pyöräilijöiden alle ja pyöräilijät voivat ajaa omalla kaistallaan reippaalla vauhdilla. Pyöräilijöiden kaistalla on omat ajoradat kumpaankin suuntaan autoliikenteen tapaan, joka vähentää yhteentörmäysten riskiä.

Risteysalue, kuvan vasemmasta reunasta näkyy hyvin, kuinka
jalankulkijat ja pyöräilijät on erotettu toisistaan

Risteysalueille saavuttaessa pyöräilijöillä on oma kaistansa ylittää tie sekä isommissa risteyksissä pienempi liikennevalo isomman autoliikenteen valon alla. Monessa paikkaa risteykseen saapuvia autoja varoitetaan myös erikseen pyöräilijöistä, kuten alla olevasta kuvasta voidaan huomata.

Varoitusmerkki pyöräilijöistä

Puitteet ovat siis erinomaiset pyöräilyyn, kun tarkastellaan pyöräilijöille tarjottavaa tieverkkoa. Lisäksi pyöräilyn houkuttelevuutta yritetään lisätä erilaisilla palveluilla, kuten MOL Bubin yhteiskäyttöpyörät. Se tarjoaa kaupungin käyttöön yli 1100 polkupyörää 75:llä eri asemalla ympäri kaupunkia. Ne ovat käytössä ympäri vuorokauden ja käytöstä veloitetaan 1€/30min. Käyttöönoton pyörän voi palauttaa mille tahansa asemalle.

Kameravalvonta pyöräasemalla.
Yksi harvoista paikoista, johon oli
lisätty pistekirjoitusta.

Fovam Terin pyöräasema

Loppuun on mainittava parilla sanalla pyöräilykypärän käytöstä. Pyöräilyyn on panostettu paljon Budapestissa, mutta ei se kyllä näkynyt kypärän käytössä. Verrattuna Suomen tasoon, kypärää näkyi ihmisten päässä paljon harvemmin niin kyllä täällä vielä jossain edellä mennään.

Suojatieturvallisuus Budapestissa

Uudessa maassa kannattaa aina suhtautua ensin varovaisuudella liikenteessä – ja tarkkailla liikennekulttuuria tarkemmin. Mitkä ovat nopeusrajoitukset, noudattavatko autoilijat niitä, milloin jalankulkijan on turvallista ylittää suojatie? Liikuimme Budapestissä paljon jalan – ja tässä huomioitani suojatieturvallisuudesta jalankulkijan näkökulmasta.

Budapestissä Pestin puolella on paljon valo-ohjattua liikennettä - selkeät suojatiet ja valot niiden ylitykseen. Kaistoja on monia – autoille useampia sekä ratikalle omansa – näin ollen teiden ylitykset ovat pitkiä ja liikenne etenee eri tahtia eri kaistoilla, jolloin usein myös jalankulkijoille oli samassa ylityskohdassa usempi eri valo. Tässä esimerkki vilkasliikenteisen Bajcsy-Zsilinszky kadun ylittämisestä. Autot pysähtyivät hyvin valoihin – valot vaihtuivat nopeasti – ja näin ollen suojateiden ylittäminen oli helppoa ja ripeää. 

Sivukaduilla – ja teillä – joissa valo-ohjausta ollut löytyy jonkun verran selkeitä tienylityspaikkoja suojateineen – mutta suojatiet olivat pääsääntöisesti huonossa kunnossa ja maalaukset kuluneet.

Paikoissa joissa teiden yli tuli päästä ilman suojatietä – ja liikennettä oli jonkun verran – antoivat autoilijat kuitenkin hyvin tilaa ylittää tie rauhassa.

Kun tiet ovat leveitä ja vilkasliikenteisiä – ja ylitysmatkat pitkiä – olisi jalankulkijoille hyvä järjestää keskisaareke – näin kuitenkaan ei usein ollut – vaan ylitysmatkaa saattoi tulla jopa 17 metriä.

Yleisesti koin liikkumisen keskustassa jalan käteväksi – ja turvalliseksi. Liikennettä oli paljon – mutta jalankulkijana sen keskellä oli helppoa ja selkeää liikkua.